"Te ette ole minulle mitään!" Synkkä karjaisi kumppanilleen Tähdelle sekä pennuilleen. "Olette minulle täysi nolla. Pentujen ei olisi kuulunut yhtään syntyä. Minä häivyn."

Kolli lähti juoksemaan pois metsästä, kauas pois.

"Minne isi meni?" Joki ihmetteli, olleen tajuamatta tapahtuneesta.

"Hiirenaivo, se jätti meidät! Se sanoi, että olemme sille olemattomia!" Myrsky selitti surun murtamana.

"Olin huomannut sen jo alusta saakka." Varjo totesi. Tähti ei kuunnellut pentujensa keskustelua, huokaisi vain ja kietaisi häntänsä suojelevaisesti pentujensa ympärille.

Synkän jätettyä Tähden sekä pennut, he elivät melkein normaalia elämää. Pennut kasvoivat terveiksi ja vahvoiksi kissoiksi. Kun he olivat kasvaneet kahden vuoden ikään, he elivät silti vielä yhdessä, ja emonsa kanssa. Emo oli silloin edelleen vielä Synkän petoksesta murtunut. Tämä oli sen takia sairas, eikä hän pystynyt saalistamaan itse.

"Paraneekohan emo koskaan?" Tuuli kysäisi nopeasti veljeltään Taivaalta metsästysretkellään huolestuneena.

"En tiedä." kolli huokaisi ainoastaan, ja hyppäsi äkkiä puuhun nappaamaan oravan. Tämä sai sen helposti kiinni, kun orava ei edes huomannut tätä.

"Olen vain hänestä niin huolissani." Tuuli jatkoi.

"Ymmärrän, minäkin olen." Taivas totesi ja silitti hännällään siskonsa turkkia.

Synkkä oli taas, melko kaukana Tähden ja pentujen "leiristä", löytänyt toisen naaraan, Yön. Yö oli yhtä ilkeä kuin Synkkäkin, ja kolli pitikin tästä naaraasta enemmän. He saivat kaksi pentua, Pimeän, sekä Veren. He olivat Tähden pentuja kuusi kuuta nuorempia. Pimeä oli emonsa täydellinen kopio ulkonäöltään, musta turkki sekä jäänsiniset silmät. Veri oli taas liekinvärinen vihreäsilmäinen kolli. Molemmat olivat ilkeitä ja häijyjä vanhempiensa tapaan.

"Teistä tulee kasvamaan vielä oikeita kissoja. Saatte tuntea kynsissänne vihollistenne veren." Synkkä lupaili.

"Ai hiiren? Vai oravan, tai linnun?" kolmekuinen Pimeä arveli ja sujautti kyntensä esiin.

"Ei." Synkkä naurahti. "Ihan oikean kissan."

"Mutta ei meillä ole vihollisia?" Veri ihmetteli.

"Tiesittekö, että teillä on puolisisaria? Voin sanoa, etteivät he ansaitse elää." Synkkä kertoi.

"Et sinä kertonut niistä mitään?!" hämmästynyt Yö änkytteli.

"Miksi?" Pimeä kysyi.

"He eivät vain ansaitse. Kyllä te sitten tajuatte." Synkkä maukaisi.

Kun Pimeä ja Veri olivat varttuneet kahden vuoden vanhoiksi, perhe päätti hyökätä Tähden ja pentujen kimppuun. Synkkä edelleen muisti heidän sijainnin, ja hän ei enää kestänyt hetkeäkään, jos ne olisivat enää elossa.

Yöllä he hyökkäsivät hiljaa nukkuvien kissojen luo. Synkkä ja Yö hiipivät Tähden luo, jolloin he alkoivat yhdessä raatelemaan tätä kuoliaaksi. Tähti kuoli, mutta tämä ehti rääkäistä kivusta ennen kuolemaa, johon Myrsky, Joki, Varjo, Tuuli ja Taivas heräsivät. Kauhuissaan nähdessään emon elottoman ruumiin, Myrsky ja Taivas vaistomaisesti tappoivat Synkän ja Yön yhteisvoimin. Ruumiit jäivät makaamaan elottomina päällekkäin, kun tummanpunaista verta valui pitkin ruohikkoa. Pimeä ja Veri tuijottivat itsekin kauhistuneina, kun heidän vanhempansa tapettiin.
 
"Mimimiksi te tatatapoitte vanhempapapamme?" Pimeä änkytti surullisena. Tämä lyyhistyi maahan emonsa Yön viereen ja silitti tätä hännällään.
"Miksi te teitte tämän meille!" Veri murisi surusta.

"Te tapoitte emomme." Myrsky huomautti äristen. Hän ja Taivas menivät ärisemään edestä. Pimeä ja Veri yrittivät paeta, mutta Tuuli ja Varjo olivat hiipineet heidän taakse. Nelikko murisi uhkaavasti heitä kaksi kertaa nuoremmille kissoille, jotka olivat kyyristyneet pieneksi karvakasaksi pelosta lamaantuneena.

"Älkää!" Joki maukaisi kauhuissaan. "Ehkä heidän vanhempansa olivat pahoja, mutta he eivät! Antakaa heille mahdollisuus!"

Joki oli suojellut Pimeää ja Verta, ja ärisi sisareilleen. Pian puhkesi riita, saisiko puolisisaret jäädä henkiin.

"Heissä silti virtaa samaa verta kuin vanhemmillaan!" Taivas murisi.

"Jep, turvallisinta olisi vain tappaa ne heti." Myrsky jatkoi.

"Jokainen kissa ansaitsee mahdollisuuden olla hyvä, kuinka erilainen suku sitten olikaan." Tuuli kertoi päättäväisesti. Salaperäinen Varjo istui vain hiljaa paikoillaan ja tuijotteli sisariaan.

"No Varjo, sinä päätät sitten kaiken näköjään." Taivas tuhahti.

Silloin, iski yllättäen salama kaikkien keskelle. Se jätti jokaisen kohdalle rajat. Neljän puun takaa ilmestyi kissa...

"Tähti?!" Joki maukaisi yllättyneenä mutta iloisena. "Olet elossa!"

"No en ihan." Tähti naurahti. "Asun Tähtiklaanissani."

"Mikä se semmoinen on?" Pimeä ihmetteli. "Ja missä isi ja emo?"

"Tähtiklaaniin tulee kaikki hyvineläneet kuolleet kissat. Synkkä perusti Synkän metsän, missä hän Yön kanssa asustaa." Tähti huokaisi.

"Minä lupaan että tulen sitten luoksesi Tähtiklaaniin!" Myrsky lupasi.
"Mutta, kuunnelkaa lapsoset. Olkaa erillään, silti yhdessä kanssa muiden, omaa taitoanne kukoistaen, kuin maailman kukat." Tähti naukaisi lempeästi.

Tähti haalistui pois, ja sitten kissat jäivät ymmyrkäisinä nurmelle. 

Sitten nuo pohtivat pitkään emonsa sanoja, keksivät klaanit, soturilain, jne.

TÄMÄ ON FOREST WITH CATS!

Naispuolinen ihminen, joka on nettinimeltään Kirsikka, sai kesällä 2019 päähänpiston, että halusi keksiä kissoja ja kirjoittaa niillä. Hän etsi netistä ideoita, ja lopulta löysi soturikissatarinasivuston *********** (nimeä en paljasta mainostuksen vuoksi) Tämä liittyi sinne, ja kirjoitti siellä hahmolla *********. Sitten hänelle tuli mieli tehdä tuollainen, oma sk-rope. Hän etsi kaikenlaisia ilmaisia hosteja (koska päätti ettei maksa senttiäkään tähän) mutta ei löytynyt mitään. Sitten, tämä älysi, että voisi käyttää samaa mitä ***********. Ja se hosti oli Suntuubi. Hän loi sivunsa sinne. Kirsikka tajusi, että ei ollut ideoita nimeksi, tai mihinkään muuhun. Hän nimesi sen sitten Forest with Catsiksi. Sivujen valmistuttua, tuli heti ensimmäinen liittyjä Sitruuna. Sitten alkoi virrata muitakin kirjoittajia, mm Karamelli ja Pilvi (nykyinen Fear).

Kirsikka oli päättänyt ottaa yksinkertaisesti vanhat ja tutut kirjan klaanit (myös Taivasklaani), Kuohuvan Veden Heimon sekä Pimeä- ja Veriklaani (Pimeän ja Veren klaanit, mitä ei ole kirjoissa)

Ajat kuluivat normaaliin tapaan. Oli ehtinyt tapahtua viheryskää. Ei aikaakaan kun kaksijalat hyökkäsivät metsiin ja nummiin, ja kissojen oli aika muuttaa kohti tuntematonta. Matka (Webnodeen xd) alkoi.